Nyt edetään Puutarhatietä eli nykyistä Yrttimaantietä itään oppaana erityisesti Olavi Haasanen.
Tämä tarina on kolmas osa viisiosaisesta puutarhoihin keskittyvästä juttusarjasta.
Muut puutarhatarinat:
Osa 1: Kasviksia ja kukkia Puutarhatieltä – Yrttimaantien kauppapuutarhoista
Osa 2: Paperilanta – hienompaa kuin sitä itseään
Osa 4: Yksi puutarhoista jäljellä
Osa 5: Hallan puutarhat Uimarannantiellä
Juttusarja on julkaistu myös osin muokattuna Koillis-Helsingin Lähitiedossa keväällä 2021. Tämä kolmas osa löytyy lyhennettynä Koillis-Helsingin Lähitiedon numerosta 17.3.2021 http://digilehdet.sanomapaino.fi/48d6a1d8-4639-4d37-a8ea-61795230ff72/8.
Yrttimaantie kulkee itä-länsi-suuntaisesti Töyrynummella Tapaninkylän ja Tapanilan rajamailla nykyisen Tapaninkyläntien pohjoispuolella.
Jäljitimme puutarhoja lumettoman helmikuun 2020 tuulisena päivänä lähtien nykyisen Vanhan Yrttimaantien (siis entisen Puutarhatien) itäpäästä, sen ja Rintamasotilaantien (ennen Lepolantie) risteyksestä.
Olavi Haasanen kertoo: ’Risteyksessä oli Sulo Tuomisen puutarhatila. 1950-luvulla sen omisti Werner Hagelberg. Tilan asuinrakennus on säilynyt rivitalojen keskellä, samoin kuin nykyisen Takalantien kulmassa oleva Toivo Tuomisen puutarhatilan asuintalo. Oheinen ilmavalokuva 1950-luvun alusta näyttää viiden puutarhan sijainnit Puutarhatien itäpäässä.
Valokuvassa keskellä oikealla ovat Haasasen puutarhan tomaatti- ja kurkkukasvihuoneet lämpökeskuksineen. Niistä oikealle ovat lavatarha ja sarat, jotka ulottuivat ojaan, siis Tapaninkylänpuroon saakka nykyisen Kurranummen leikkipuiston paikkeilla. Kasvihuoneita lämmitettiin kivihiilellä tai koksilla helmikuun lopulta alkaen. Haasasen taitekattoinen päärakennus on keskellä vasemmalla. Kuvan vasemmassa alareunassa näkyvät Viljo ja Lempi Halmeen puutarhan kasvihuoneet. Haasasen ja Halmeen puutarhojen välissä oli Lempisen puutarhan kasvihuone, joka kuvanottohetkellä oli jo purettavana. Kuvan yläreunassa näkyy Toivo Tuomisen kasvihuoneita silloisen Lepolantien, nykyisen Rintamasotilaantien varrella. Kuvan keskellä oikealla, risteyksen tuntumassa oli Werner Hagelbergin puutarha. Vähän edempänä, kuvan ulkopuolella nykyisen Rintamasotilaantien ja Salotien välissä, nykyisen jalkapallokentän kohdalla oli ns. Niitynmaa, jolla Haasasen ja Halmeen puutarhoilla oli myös avomaan viljelystä (sipulia, kaalia, kukkakaalia ym.).’
Lähempi kuva Haasasen lavatarhasta oli edellisessä osassa.



Puutarhatietä länteen kuljettaessa naapurina oli Lempisen puutarha, jonka kasvihuone ja maat olivat vuokralla Viljo ja Lempi Halmeella. Halmeella oli paljon lasinalaisviljelyä: kurkkua, tomaattia ja vihanneksia. Halmeella oli myös meirami tärkeänä tuotteena. Seuraavana länteen päin, nykyisen Kirvelikujan toisella puolella oli Viljo Halmeen veljen, Otto Anderssonin puutarha, jonka päärakennuksessa hänen vaimonsa Olga piti samalla pientä sekatavarakauppaa.

Anderssonista seuraavana oli alueen suurin ja vaurain yritys, John ja Edvin Larssonin puutarha. Se oli Suomen suurimpia harsokukan tuottajia jo ennen siirtymistään Sipooseen 1980-luvulla Roger Larssonin aikana. Larssonin puutarha lämpökeskuksineen ja pyöreine piippuineen muistutti pientä tehdasta.


Länteen päin edelleen kuljettaessa nykyisen Sidekujan risteyksessä on puistikossa pieni tönnäs, joka lienee Redlinin tilan perunakellarin kumpu. Lähistöllä Puutarhatien toisella puolella oli myös Lapilan ja Norasuon puutarhatilat.

Tapaninvainion kaupunginosayhdistyksen hissaryhmän työryhmä: Olavi Haasanen, Matti Halla, Hannu Salovaara. Teksti: Hannu Salovaara