Nyt poiketaan Yrttimaantieltä länteen, lähelle Vantaanjokea, Uimarannantielle.
Tämä tarina on viimeinen osa viisiosaisesta puutarhoihin keskittyvästä juttusarjasta.
Muut puutarhatarinat:
Osa 1: Kasviksia ja kukkia Puutarhatieltä – Yrttimaantien kauppapuutarhoista
Osa 2: Paperilanta – hienompaa kuin sitä itseään
Osa 3: Kasvihuoneet kadonneet – päärakennuksia tallella
Osa 4: Yksi puutarhoista jäljellä
Juttusarja on julkaistu myös osin muokattuna Koillis-Helsingin Lähitiedossa keväällä 2021. Viides osa löytyy lyhennettynä Koillis-Helsingin Lähitiedon numerosta 12.5.2021 http://digilehdet.sanomapaino.fi/16d3ef61-fdc8-4aaa-8179-6402a558556c/8
Uimarannantie johtaa Kirkonkyläntieltä Vantaanjoen rantaan, jossa on kai ikiajoista ollut uimapaikka, ennen Malmin uimarannaksi sanottu, mutta joka nyt tunnetaan Tapaninvainion uimarantana, ja jonka kohdalta nyt menee silta Tuomarinkylän kartanolle. Uimarannantie kulkee Kapteenskanmäen ja ns. Pehtiksen mäen etelärinteessä, puutarhalle sopivasti.
Matti Halla kertoo: Isovanhempani Eevert ja Elina Halla olivat alun perin Pornaisista. He muuttivat perheineen Korson kautta Tapaninkylään vuonna 1925. Heidän kolmesta pojastaan Kauno Halla perusti puutarhan Uimarannantien eteläpuolelle loivasti etelään viettävään rinteeseen (Uimarannantie 14 – 16). Hän viljeli aluksi vihanneksia, kurkkua ja tomaattia, myöhemmin ainoastaan kukkia, ruusuja.
Kaksi pojista, Urho ja Pentti Halla puolestaan perustivat puutarhan Uimarannantien pohjoispuolelle, nykyisen Hallatie 1 kohdalle. Nykyisin tontilla on Stefanoskoti. Tässä puutarhassa viljeltiin etenkin kurkkua, myöhemmin myös kukkia.
Molempien puutarhojen tuotteita toimitettiin myytäväksi Helsingin kauppatorille ja myöhemmin myös tukkutorille. Toki niitä myytiin myös lähistön pienissä ruokakaupoissa, kuten Talposen kaupassa Karhusuontiellä ja Parikan kaupassa Jokitiellä.
Viljely oli osittain avolava- ja osittain lasinalaisviljelyä. Hallan puutarhoissa pääosa tuotannosta oli kasvihuoneissa. Kauno Hallan tomaatti- ja kurkkukasvihuoneet Uimarannantien eteläpuolella olivat 53 m pitkiä.


Viljelykausi alkoi helmi-maaliskuussa; kasvihuoneita alettiin lämmittää pari viikkoa aiemmin. Käytössä oli vesikiertoisella keskuslämmitys, jossa käytettiin ensin koksia, sittemmin öljyä. Taimet istutettiin multapeteihin, joissa multa vaihdettiin joka kasvukaudeksi. Kurkkupetien pohja lämpeni myös kompostiperiaatteella, kun mullan alla oleva jätepaperi-olkikerros muhi lämpöä. Avolavaviljelyssä voitiin käyttää myös Tapanilan p-laanin multaa.
Kasteluvettä tuotiin aluksi kuorma-autolla Vanhankaupungin vesilaitoksen hanasta, sittemmin Malmin Esson luona olleesta hanasta. (Paikalla on nyt Laulurastaantien ’taksitolppa’, ABC-kylmäaseman vieressä.)
Urho ja Pentti Hallan puutarhan toiminta loppui 1960-luvun lopulla, Meeri ka Kauno Hallan puutarhan toiminta kymmenkunta vuotta myöhemmin, kun tuonti vapautui, eikä kotimainen tuotanto kannattanut. Toisaalta tonttimaan arvon kasvaessa, monet puutarhat siirsivät toimintaansa muualle.

Tapaninvainion kaupunginosayhdistyksen hissaryhmän työryhmä: Olavi Haasanen, Matti Halla, Hannu Salovaara. Teksti: Hannu Salovaara