Pietarin suojaksi tarkoitettua merilinnoitusta (mm. Kronstadt, Suomenlinna) ruvettiin 1914 laajentamaan maalinnoituksella lähinnä Helsingin ympärillä. Kestolinnoitettuja tukikohtia rakennettiin vuosina 1915-1917. Itsenäisyytemme alussa maalinnoituskomitea ei löytänyt laitteille mitään käyttöä. Vuodesta 1971 alkaen maalinnoituslaitteet on katsottu muinaismuistolain tarkoittamiksi kiinteiksi muinaismuistoiksi ja siten muinaismuistolain suojaamiksi. Niitä ei saa hävittää, peittää eikä kaivaa ilman Museoviraston lupaa.
Kaupunginosamme tukikohta lisättiin suunnitelmiin vuoden 1915 loppupuolella, kun linnoituksen itäistä sivustaa oikaistiin. Aseman 3 luola Karhusuontien 39 kohdalla on nykyään suurennettuna yksityisessä yrityskäytössä (Waterpumps WP Oy). Katajapolku 12 kohdalla niin ikään yksityisessä käytössä oleva ampumasuoja on suht ehjänä jäljellä, muu osa asemasta on hävinnyt.
Asema 1 (Kapteenskanmäki)
Maahan kaivettua hautaa, jota on osittain tuettu hirsillä, hirsirakenteet ovat maatuneet. Betonista avoimia tulipesäkkeitä ja suojahuone. Rakentamattomia kuoppia. Asemaa on täytetty, osa asemasta hävinnyt.
Suojahuone 2 (Karhusuonpuisto)
Vain maahan kaivettu kuoppa on jäljellä., mahdolliset hirsirakenteet ovat sortuneet. Pohjoispuolella louhoskiveä ja makadamia.
Lähde: Sirkku Laine: Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 1996:3 ja Mats Blomqvist, Katajapolku.
Asema 1, Kapteenskan mäki. Mäki vasemmalla, keskellä Karhusuontie.
