Puutarhatiet osa 2: Paperilanta – hienompaa kuin sitä itseään

Mitä oli lavaviljely? Entä paperilanta?

Tämä tarina on toinen osa viisiosaisesta puutarhoihin keskittyvästä juttusarjasta.

Muut puutarhatarinat:
Osa 1: Kasviksia ja kukkia Puutarhatieltä – Yrttimaantien kauppapuutarhoista
Osa 3: Kasvihuoneet kadonneet – päärakennuksia tallella
Osa 4: Yksi puutarhoista jäljellä
Osa 5: Hallan puutarhat Uimarannantiellä

Juttusarja on julkaistu myös osin muokattuna Koillis-Helsingin Lähitiedossa keväällä 2021. Tämä toinen osa löytyy Koillis-Helsingin Lähitiedon numerosta 3.3.2021 http://digilehdet.sanomapaino.fi/b6c7e795-478a-4605-91e1-33caa4559c2a/6.


Olavi Haasanen kertoo: ’Oheisessa kuvassa näkyy sen ajan tyypillisen kauppapuutarhan peruselementit: kasvihuoneet ja lavatarha niiden vieressä sekä avomaan viljelyä, jonka kokonaispinta-ala oli Haasasella noin kolme hehtaaria (osa ns. Niitynmaalla Lepolantien, nykyisen Rintamasotilaantien varressa).

Haasasen kauppapuutarhan kasvihuoneet, lavatarha ja avomaan viljelystä sodan jälleen 1940-luvulla. Kuvassa olevat henkilöt vasemmalta oikealle: Jaakko Viitanen, Anneli Viitanen, Hilda Haasanen, Marjatta Lärka, tunnistamaton, Irja Viitanen ja Reino Viitanen. Taustalla Haasasen taitekattoinen päärakennus, joka yhä on pystyssä Vanhan Yrttimaantien varressa. Navetta ja talli olivat piharakennuksessa päärakennuksen ja kasvihuoneitten välissä. Klaara-lehmä ja Petteri-hevonen kuuluivat talouteen 1950-luvun alkupuolelle asti. Kuvan omistaa Olavi Haasanen.

Puutarhurien jälkeläiset, Olavi Haasanen ja Matti Halla pohtivat myös mitä heidän vanhempiensa kauppapuutarhoilla käytetty ’paperilanta’ tai ’paperipaska’ oikein oli. Tapanilan kaatopaikan, ’paskaplaanin’ tuotteiden käyttö oli joka tapauksessa loppunut sodan jälkeen, kun kaatopaikka suljettiin 1946. Mutta jätepaperia kyllä käytettiin, ja tehtiin ’paperilantaa’. Mitä se sitten oli?

Kysyimme paperilannasta suoraan puutarha-asioiden tietopankilta, emeritusprofessori Risto Tahvoselta Piikkiöstä. Tässä hänen vastauksensa:

’Saamassani Sinikka Heikkilän artikkelissa Malmin seudun vanhoista kauppapuutarhoista oli kuva junavaunusta, josta purettiin jätepaperia Larssonin puutarhalle. Siinäkin oli varmaan kysymys paperilannasta.  Tuohon aikaan viime vuosisadan puolivälissä niin sanottu lavaviljely oli yleistä puutarhaviljelyssä. Karjan lantaan sekoitettiin runsaasti olkia, jolloin seos alkoi kompostoitua ja tuottaa lämpöä. Tätä sekoitusta laitettiin noin 1,2 metrin levyisenä kerroksena lavoihin, joissa oli puolen metrin korkuiset lautareunukset. Lavat voitiin peittää esimerkiksi 1,2×2 m lavaikkunoilla. Tämän kompostoituvan ja lämpöä tuottavan kerroksen päälle laitettiin noin 20 senttimetrin kerros hyvää jo valmista kompostimultaa. Aurinkoisina päivinä lavaikkunat nostettiin toisesta reunasta ylös kepin varaan. Yöllä ikkuna kiinni – ja alla oleva lämpöpatteri lämmitti napakoillakin yöpakkasilla. Syksyllä koko lämpöpatteri siirrettiin hyvin maatuneena kompostikasaan odottamaan seuraavaa kevättä ja viljelykautta.

Tapaninkylän seudulla ei varmaankaan enää vuosisadan alkupuolella ollut riittävästi karjaa, eikä ehkä viljanviljelyäkään, jotta lanta-olki-kompostia olisi voinut käyttää. Niinpä komposti valmistettiin olkien sijaan jätepaperista ja paskaplaanin arvokkaasta, ravinteikkaasta materiaalista, joka siten tuotti lavaviljelyyn tarvittavan lämmön ja kompostimullan silloiseen puutarhakasvien tehoviljelyyn. Kun hyvin sattui, viiden porkkanan nipusta alkukesän varhaisviljelyn aikaan saattoi saada työmiehen tunnin palkan tai enemmän.’

Kuvan lähde: Sinikka Heikkilä. Paskaplaanista se alkoi – Kauppapuutarhoja Malmilla ja naapureissa. Malmin kuvalehti 1998, ss. 6-9.

Professori Tahvonen jatkaa: ’Edellä kuvattu viljelytapa ja Tapaninkylän ja Malmin kasvihuoneiden viljelymenetelmät on minulle hyvin tutut syntymäkodistani Jyväskylästä, jossa isäni viljeli 1930 luvulta lähtien vihanneksia ja kukkia koko silloisen pikkukaupungin tarpeisiin, karjan kasvatuksen tukemana. Ylimäärät, erityisesti keräkaalit myytiin Viipuriin ja Helsinkiin.

Nyt meillä täällä Piikkiössä on puutarha, jossa on 1,5 ha kurkkua ja josta tulee vuodessa satoa noin 2,5 miljoonaa kiloa. Kaikki tutkimuksen tuomat ”helmet” on otettu käyttöön, ja systeemi on täysin suljettu ja toimii käytännössä hiilidioksidinieluna, kun jäähdytysenergiakin on otettu käyttöön. Nyt kurkkukilon energiatarve on 3-4 kWh/kg, kun vastaava luku oli 1960-90 luvuilla 17 kWh/kg. Niinpä talvipimeydessä loistavat kasvihuoneet eivät ole nykyään energiasyöppöjä vaan päinvastoin.’

Puutarhureiden jälkeläiset Olavi Hasanen ja Matti Halla vahvistavat Risto Tahvosen kuvauksen lavaviljelystä. ’Noin se lavaviljely kävi. Sehän on suosittua ja kätevää nyt taas kotipuutarhoissa ja puutarhapalstoilla.  Silloin aikanaan lavojen päälle levitettiin myös olkimattoja kylmää vastaan. Olkimattoja ’kudottiin’ pitkistä rukiin oljista, joita piti erikseen hankkia. Hallan tilalla käytettiin lämpökompostiin myös oman pellon vehnänolkea; vehnää viljeltiin nykyisen Immolantien varressa. Lavojen ja kasvihuoneiden lasikehyksistä oli kyllä jatkuvaa työtä ja huolta. Huomattava edistys oli painekyllästetyn riman saaminen käyttöön 1950-luvulla. Nyt on kotipuutarhurikin löytää vaikka muoviplexiä ja alumiini- tai muovirimaa.’

Tapaninvainion kaupunginosayhdistyksen hissaryhmän työryhmä: Olavi Haasanen, Matti Halla, Hannu Salovaara. Tekstin toimitus: Hannu Salovaara

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s