Puutarhatiet osa 1: Kasviksia ja kukkia Puutarhatieltä – Yrttimaantien kauppapuutarhoista

Miksi nykyinen Yrttimaantie oli ennen Puutarhatie? Ja mikä merkitys oli ’paskaplaanilla’?

Tämä tarina on ensimmäinen osa viisiosaisesta puutarhoihin keskittyvästä juttusarjasta.

Muut puutarhatarinat:
Osa 2: Paperilanta – hienompaa kuin sitä itseään
Osa 3: Kasvihuoneet kadonneet – päärakennuksia tallella
Osa 4: Yksi puutarhoista jäljellä
Osa 5: Hallan puutarhat Uimarannantiellä

Juttusarja on julkaistu myös osin muokattuna Koillis-Helsingin Lähitiedossa keväällä 2021. Tämä ensimmäinen osa löytyy Koillis-Helsingin Lähitiedon numerosta 10.2.2021 http://digilehdet.sanomapaino.fi/1efa938a-16f9-464a-a24f-7b10d734aed2/10.


Yrttimaantie oli ennen nimeltään Puutarhatie, ja nimi olikin hyvin perusteltu, sillä Puutarhatien varrella oli viime vuosisadan alku- ja keskivaiheilla kauppapuutarhojen keskittymä. Alueella tuotettiin kasviksia ja kukkia kasvavan pääkaupungin tarpeisiin.

Yrttimaantie kulkee Töyrynummella itä-länsi-suuntaisesti. Ollaan Tapaninkylän ja Tapanilan rajamailla, pientaloalueella, jolle viime vuosikymmeninä on rakennettu rivi- ja omakotitaloja vanhojen huviloiden väliin.

Puutarhatie alkoi Kirkonkyläntieltä tavallaan Karhusuontien jatkeena (joka nyt nimeltään Valakkatie) ja jatkui nykyiselle Yrttimaantielle siitä, missä nyt on Tapaninkyläntien ja Tapaninvainiontien yhdistävä liikenneympyrä ja Suutarilantien alkupää.

Alueelle syntyi puutarhoja, koska niiden tuotteille oli kysyntää Helsingissä ja koska puutarhaviljelyyn sopivia maapalstoja oli saatavilla, kun AB Parkstad-Vanda-Puistokylä Oy niitä myi mm. Tapaninkylän kartanon maista.

Tärkeä oli myös lähellä sijainnut kasviravinteiden lähde, Tapanilan kaatopaikan niin sanottu paskaplaani. Yksin Puutarhatien varrella tai sen tuntumassa oli aikanaan ainakin 20 kauppapuutarhaa ja yhteensä niitä oli lähistöllä 30-40.

Enää ei Yrttimaantien varrella näe kasvihuoneita, mutta monien kauppapuutarhojen päärakennukset, asuinrakennukset, ovat yhä tallella. Jäljitimme puutarhojen paikkoja Yrttimaantien varrella pienessä porukassa, johon kuuluu kaksi puutarhureiden jälkeläistä.

Puutarhoista on Sinikka Heikkilä kirjoittanut Malmin Kuvalehdessä 1998.

Olavi Haasasen vanhemmilla oli puutarha Puutarhatiellä. Hän kertoo:

’Vielä 1900-luvun alussa Helsingissä oli paljon asumuksia, joissa oli ulkokäymälät. Ongelmana oli, mihin käymäläjäte voitaisiin sijoittaa. Asia ratkaistiin niin, että Helsingin maalaiskunnan puolelle Tapanilaan perustettiin vuonna 1903 kaatopaikka, jonne tuotiin kaupungista rautatievaunuilla hevosenlantaa, makinalusia ja muuta jätettä. Hetken muhittuaan ’paskaplaanin’ jäte oli haluttua kasvuvoimaa lähistön puutarhoille 1900-luvun alkupuolen vuosikymmeninä. Arvokas ravinne kierrätettiin näin talteen, ja samalla väheni mereen joutuva määrä.

Paikallinen lannoite innosti kauppapuutarhojen perustamiseen, ja niitä alkoikin syntyä heti viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Silloinhan tämä seutu oli Helsingin maalaiskuntaa. Maaperä oli pääosin tasaista savimaata, mutta paikoitellen on myös hiekkaista moreenia, kuten juuri Yrttimaantien varrella. Paikoin on myös hiukan etelään viettävää rinnettä.

VR:n perustama kaatopaikka oli pistoraiteiden päässä nykyisen Hiidenkivenpuiston paikalla (ks. oheinen karttasommitelma, jossa vuoden 1934 kartta on sijoitettu nykykartan päälle). Kaatopaikka oli käytössä vuoteen 1946.

Omat muistikuvani alkavat 1940- luvun lopulta ja 1950-luvun alusta. Silloin paskaplaani oli jo suljettu, ja lannoitteena käytettiin ns. paperilantaa. Jätepaperisilppua, olkia ja kaikkea soveliasta sekoitettiin kompostiksi, joka alkoi ’palaa’ ja kompostoitua ja tuotti sekä lämpöä että kasvuvoimaa lavaviljelyyn ja kasvihuoneisiin.

Kauppapuutarhojen toiminta hiipui 1960- ja 1970-luvuilla. Kaavoitus ohjasi maankäyttöä, ja kun maan arvo nousi, tuotanto oli syytä ja mahdollista siirtää muualle. Monilla puutarhoilla toiminta kesti kaksi sukupolvea. Seuraava sukupolvi sai siten maiden myynnistä alkupääoman omalle elämälleen.’

Palaamme myöhemmin uudestaan Yrttimaantien maisemiin ja yritämme tunnistaa puutarhojen ja kasvihuoneiden sijaintia silloin, kun kadun nimi vielä oli Puutarhatie.

Peruskartta 1934 Malmin – Tapanilan – Tapaninkylän alueelta sijoitettuna nykykartan päälle. 1980-luvulla rakennettu Tapaninkyläntie kulkee vasemmalta yläviistoon oikealle Tapaninkylänpuroa seuraillen. Puutarhatie (Trädgårdsvägen) eli nykyinen Yrttimaantie kulkee ylempänä samansuuntaisesti ja sen varteen on merkitty viime vuosisadan puolivälin ajan kauppapuutarhojen paikkoja.
Kuvassa jutun asiantuntijat ja tietolähteet Olavi Haasanen (vasemmalla) ja Matti Halla entisen Lepolantien, nykyisen Rintamasotilaantien varressa. Taustalla Tapulikaupungin urheilupuiston kenttiä, joiden paikkeilla ns. Niitynmaalla Haasasen ja Halmeen puutarhoilla oli sipulia, kaalia, kukkakaalia avomaan viljelyssä.

Tapaninvainion kaupunginosayhdistyksen hissaryhmän työryhmä: Olavi Haasanen, Matti Halla, Hannu Salovaara. Tekstin toimitus: Hannu Salovaara

1 thought on “Puutarhatiet osa 1: Kasviksia ja kukkia Puutarhatieltä – Yrttimaantien kauppapuutarhoista

  1. Päivitysilmoitus: Puutarhatiet ja karamellitehdas historiablogissa - Tapaninvainio

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s