Tapaninkylän karamellitehtaat

Hissaryhmä yrittää selvittää: mitä täällä oli ennen, ketä asui? Vastaus: no ei järin paljon mitään ja ketään, peltoa toki. Sen huomaa, kun katsoo vaikkapa ns. ortoilmakuvaa (ohessa) Tapaninkylästä vuodelta 1932.  Se löytyy netistä (kartta.hel.fi).

Mutta tärkeitä juttuja tarvitaan aina, kuten makeisia. Ja vanhoista sanomalehtien notiiseista käykin ilmi, että jopa pientä makeisteollisuutta täällä Tapaninkylässä harjoitettiin. Se oli siistimpää kuin karvareiden homma eli nahan valmistus ja viimeistely, joka oli jo vanhempaa perua. Siitä ehkä toisella kertaa.

Ehkei ole vallan yllättävää, että makeistehtailijoilla oli ulkomaisia, venäläisiä nimiä, kuten Ribkin ja Budjanski. Ehkä he olivatkin saaneet oppinsa Pietarin kautta; ainakin venäläisen toffeen ja kinuskin valmius oli heille tuttua. Paljon emme heistä tiedä. Apunamme on ollut ainoastaan digitoidut tiedostot, korjauksia ja täydennyksiä otetaan mielihyvin vastaan.

Ensiksi näyttää herra Georg Ribkin (1866-1931) koettaneen onneansa makeistehtailijana. Hän oli jo vuonna 1896 aloittanut työnsä Fazerin makeistehtaassa Tehtaankadun Hietaniemen päässä. Siellä häntä juhlittiin suuresti 1906 kymmenen ansiokkaan työvuoden jälkeen. Hän oli, kondiittori, sokerieipuri siis, joka sai Suomen kansalaisuuden vuoden 1918 elokuussa ja asui Fabianinkadulla. Mutta Helsingin kaupparekisterin mukaan hänellä oli karamellitehdas ”Rekord” Tapaninkylässä ainakin vuoden 1924 alussa. Tosin Kauppalehden protestilistan mukaan tehtaan valmistus oli lakannut vuoden 1925 lokakuussa. Luulemme että makeisten valmistus tapahtui jossakin Kapteenskanmäen, siis Tapaninkylän kartanon tyhjilleen jääneessä sivurakennuksessa, niin sanotussa ”kasernissa”.

Pian Ribkinin jälkeen tuli herra Budjanski ja otti käyttöön vanhan makeistehtaan nimen, ”Rekord”.  Toimitusjohtajana oli A.E. Adler ja kauppapaikkana Pohjoisesplanadi 25, eli siis se komea uusrenessanssitalo, ns. Grönqvistin talo, jossa nyt on mm. Iittalan myymälä. Mutta makeisten valmistus tapahtui edelleen täällä Tapaninkylässä.

Kapteenskanmäen pohjoisreunalla on tukeva harmaakivinen kivijalka, jonka alkuperäinen tarkoitus on meille tuntematon (ks. oheinen kuva). Ilman varmaa tietoa olemme joskus sanoneet sitä Budjanskin makeistehtaan kivijalaksi. Ehkä siinä kivijalan päällä on ollut jokin niistä Tapaninkylän kartanon rakennuksista, joita sanottiin kaserneiksi ja joissa oli vuokralaisia vielä kapteenskankin aikaan.

Oliko tämän kivijalan päällä aikanaan 1920- ja 1930 -luvuilla makeistehdas?
Kuva Ollilankujalta keväällä 2021.
Sisäkuva ’Budjanskin kellarista’ oviristikon läpi kuvattuna 2019.

Vähin äänin tämä makeistehdas ilmeisesti lopetti toimintansa, mutta uutena yrityksenä ilmestyi vuonna 1933 Osakeyhtiö Amor aktiebolag. Sen johdossa olivat A. Budiansky, Peter Bystrejevskij ja Gustav Malmgren. Yrjö Harvian erikoisselvitys vuodelta 1936 kertoo, että Amorin karamellitehtaassa Tapaninkylässä oli töissä neljä henkilöä.

Näyttää siltä, että makeisten valmistus päättyi näillä main sotavuosien aikaan. Näihin tiedon jyväsiin on nyt tyytyminen tällä kertaa.

Mutta: Olisi hauska pitää pieni juhlahetki makeisten kera Kapteenskanmäellä. Ehkä joku tuntisi ’venäläisen kermakaramellin tai toffeen’ reseptin ja toisi muutaman makupalan, tai vaikka myytäväksi.  Tai marmeladia…

Ja vielä parempi jos Kapteenskanmäelle saataisiin se pieni näköalapaikka, jota OmaStadissa on ehdotettu.

Näköala Kapteenskanmäeltä joelle lokakuussa 2018.

Teksti: Mats Blomqvist, Hannu Salovaara.  Kuvat: Hannu Salovaara. Ilmakuva: kartta.hel.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s