Kotikaupunkipolku 1

Tapaninvainion kotikaupunkipolut

Tapaninvainion hissaryhmä on valmistellut neljä kävelyreittiä – virtuaalista tai todellista – ja koonnut joitakin tietoja reittien varrelle sattuvista kohteista.

Nyt blogisivulla julkaistava ensimmäinen reitti alkaa Uimarannantien ja Jokitien risteyksen vaiheilta ja suuntautuu Kirkonkyläntien ja Vantaanjoen väliselle alueelle. Reitin pituus on runsas kolme kilometriä. Kierros umpeutuu, kun palataan Uimarannantietä takaisin Karhusuontein risteykseen ja Jokitien vaiheille.

Seuraava reitti suuntautuu pohjoiseen ja kattaa Tapaninvainion rantapuiston ja Uimarannantien pohjoispuolella olevan alueen. Kolmas reitti kulkee Kirkonkyläntien itäpuolella. Myös Kapteenskanmäki saa oman pienen kävelykierroksensa.

Hissaryhmä toivoo lisätietoja, kommentteja ja korjauksia. Muutamissa kohdissa on kysymysmerkkejä, kun emme ole olleet varmoja esimerkiksi vuosiluvuista.

Monikin lukija saattaa lukiessaan tai kulkiessaan ajatella, että ’siinä lähellähän olisi myös …’ Mielellään niistä ajatuksista kuulisimme ja täydentäisimme kuvaa kaupunginosastamme. Ja kaikki tiedämme, että tarinat ja kuvat lisäävät juttujen kiinnostavuutta. Mielellään kommentoikaa ja ottakaa yhteyttä joko blogitekstin lopussa olevan kommenttilaatikon kautta tai suoraan kaupunginosayhdistyksen sivuille.

Hissaryhmä


I Kävelyreitti: Kirkonkyläntien ja Vantaanjoen välinen alue 

1 Lähtö  – Parkkipaikka Kapteenskanmäen alla / Uimarannantien ja Jokitien risteys

2 Jokitie – pienteollisuutta 1940-1960 -luvuilla

Jokitie kulkee Karhusuontien ja Vantaanjoen välissä. Tällä kadulla oli 1940-1960 -luvuilla muutamia pieniä paikallisia yrityksiä, asumusten ohella. Nyt kaikilla tonteilla on omakoti- tai rivitaloja. Pukinmäki – Aikoja ja ihmisiä -kirjassa (1995) on hiukan kuvattu myös Jokitien yrityksiä, ja seuraavassa siihen välillä viitataan.

Jokitien tonttien vanha numerointi aiheuttaa hämmennystä.  Numerointi muuttui, kun Tapaninvainiontie rakennettiin 1980-luvun puolivälissä ja Jokitien eteläpää jäi sen alle.

Itse asiassa Jokitie ulottui aiemmin pitemmälle etelään, lähes sille Pukinmäen koululle asti, joka nyt tunnetaan kristillisenä kouluna. Kävelytie on nyt sen paikalla Pukinmäenkaaren eteläpuolella.


3   Jokitie 18 – Suolakurkkuja, neuvostovenäläisten polkupyörien maahantuontia – Oy Agrumi Ab  

Boris Korsoff kertoo: ’Oy Agrumi Ab on perustettu vuonna 1931. Yritys toimi 1930-1950 luvuilla elintarvikkeiden tukkuliikkeenä. Yhtiön nimi on italiaa ja tarkoittaa vapaasti käännettynä hedelmäkoria tai hedelmälajitelmaa. Vuonna 1948 yritys siirtyi Konstantin Korsoffin (1912-1979) omistukseen. Samalla toimipaikaksi tuli Jokitie 18 (aiemmin Jokitie 42). Agrumi Oy toimitti mm. perunoita ja juureksia alueen kauppoihin. Asiakaskuntana olivat Helsingin ja lähikuntien elintarvikeliikkeet. Yhtenä tuotteena olivat Konstantin Korsoffin säilömät suolakurkut venäläisen reseptin mukaan. Toimitilat tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1956. Toiminta kuitenkin jatkui entisessä muodossaan uudisrakennuksen valmistuttua.

Helsingin messukeskuksessa (nykyinen Kisahalli) järjestettiin vuonna 1959 neuvostoliittolaisten tavaroiden näyttely. Kyseessä oli ensimmäinen neuvostoliittolaisten tuotteiden näyttely länsimaassa. Tästä alkoi uusi luku Oy Agrumi Ab:n toiminnassa. Tuotevalikoimaan tulivat polkupyörät ja myös polkupyörämoottorit, leikkikalut, elintarvikkeet ja kosmetiikkatuotteet. Toiminta laajeni polkupyörien maahantuontiin Puolasta 1970 luvun alussa ja Saksasta 1980 luvulla.’

Juhani Kuutio kertoo: ’Olin töissä Korsoffin Agrumilla polkupyöriin asennettavien D4-apumoottorien pääkorjaajana.  Moottoreihin tuli käytön myötä joitakin pikkuvikoja, joita kaikki pyörän ostaneet eivät kuitenkaan osanneet itse korjata, ja siksi tarvittiin maahantuojan apua.’

Näistä moottoreista enemmän artikkelissa https://www.koneviesti.fi/artikkelit/artikkeli-1.217005

Kotikaupunkipolku1_kuva1

Kotikaupunkipolku1_kuva2
Agrumi Oy:n 1980-luvulla maahantuomassa suositussa kolmipyöräisessä lastenpyörässä oli isot pyörät ja ketjuveto takapyörään.  Kuvan lähde: Vihreä talo – sisustusblogi

Boris Korsoff: ’Toisen kerran Oy Agrumi Ab:n toimiala vaihtui vuonna1988, kun se alkoi harjoittaa neuvostoliittolaisten ammattilaisurheilijoiden välitystoimintaa. Tunnettuja olivat mm.  jääkiekkovalmentajat Boris Majorov ja Vladimir Jursinov Jr, jääpallovalmentaja Vladimir Janko, lentopallovalmentaja Vjacheslav Platonov ja taitoluisteluvalmentaja Andrei Suraikin, jääkiekkoilijat A. Barkov, V. Myshkin, Jr, S. Priakhin, I. Kuznetsov, S. Karpov, Y. Kuznetsov  ja V. Lavrov,  jääpalloilija, V. Shakalin, lentopalloilijat E. Shumov, A. Diva, S. Ivanov, V. Polichuk, V. Platonov ja koripalloilija H. Enden.

Korsoffien perhe asui Jokitie 18:ssa vuodesta 1968 alkaen ja sitä ennen osoitteessa Onkikuja 7.’


4   Jokitie 15 Linja-autonkoreja 1950 luvulla – Puusepänliike K. Salmi & K. Virtanen

Seuraava kuvaus on Pukinmäki-kirjasta:
’Omistajat Kalle Salmi ja Kustaa Virtanen olivat puuseppiä. Alkuvaiheen tuotteita olivat mm. lääkekaapit ja lapsille tarkoitetut ’mäyräkoira’-istuinpallit. Sitten tulivat valmistukseen kuorma-autojen lavat ja ohjaamot. Tehdas sai vuonna 1947 Valtionrautateiltä sen ensimmäisten tavarankuljetusvaunujen eli ’rekkojen’ tilaukset (ks. kuva). Myöhemmin valmistettiin myös linja-autojen koreja (ks. kuva). Ensimmäinen linja-auton kori valmistui 14.12.1949. Toiminta laajeni ja vuonna 1953 perustettiin Autokorityö Oy, jossa osakkaina olivat Kalle Salmen lisäksi Erkki Välilä, Sulo Roihu ja Onnin Korpi. Yhtiö lopetti toimintansa 1950-luvun lopussa.’

Kotikaupunkipolku1_kuva3
Lähde: Tuomisto – Rekola 1995. Pukinmäki. aikoja ja ihmisiä. s. 117.

Kotikaupunkipolku1_kuva4
Toinen kuva on kirjasta: Leinomäki – Nylander – Rajasalo – Tylli. 2010.  Helsinki & Malmi & Maaseutu. Malmin linja-auto Oy ja Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy. s. 29


5    Tapaninvainionpuro   Jokitie 18:n ja 20:n välissä

Tapaninvainionpuroksi nimetty oja saa alkunsa Kirkonkyläntien toiselta puolelta ja on suureksi osaksi putkitettu. Tässä oja alittaa Jokitien ja laskee Vantaaseen Jokipolku 31 ja 33 välissä. Keskimääräinen virtaama on kymmenkunta litraa sekunnissa.

Matti Halla kertoo: Oja kulki meidän peltojen halki niillä paikkeilla missä nyt on Tapaninvainiontie. Kai ksällä 1962 suuren ukonilman tulvassa ojassa oli niin paljon vettä, että parin päivän aikana me pojat meloimme kanootilla sitä pitkin.  – Ojan penkoissa oli muuten hyvää muovailusavea.


6    Jokitie 24 – Etelä-Suomen Turkistehdas Oy

Turkistehdas (aikanaan Jokitie 52) toimi ainakin 1940-luvulla. Harmaaksi rapattu rakennus purettiin 1990-luvun alussa rivitalon tieltä (Pukinmäki -kirja s. 167-8). Myös oheinen mainos vuodelta 1944 on siitä kopioitu.  Tähän turkistehtaaseen pääsi töihin Lauri Muhosen äiti Hilja Muhonen, joka sittemmin kävi siivoamassa ’kapteenska’ Manjefa Multanovskajan taloudessa Kapteenskanmäellä.  (ks.  Kapunmäen rakennukset ja asukkaat kapteenskan jälkeen): https://tapaninvainioblog.wordpress.com/2018/02/04/kapunmaen-historiaa/

Kotikaupunkipolku1_kuva5 


7  Jokitie 22 – linja-autoliikennettä – Jernmark

Aikanaan 1940-1960-luvuilla nykyisen rivitalon tilalla tällä paikalla (silloinen Jokitie 48) oli Åke Jernmarkin omistama yritys, jolla oli 5-7 linja-autoa. Åke Jernmark oli samoja Jernmarkeja, joilla oli talo Kirkonkyläntiellä. Hän oli myös yksi vuonna 1948 perustetun Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n omistajista, kuten myös veljensä Nils, jolla oli 1950-luvulla 4-5 linja-autoa, ja toimipaikka Tapanilassa. Åke Jernmarkin kuoltua vuonna 1961 puoliso Ilse luopui liiketoiminnasta ja muutti tyttärineen Ruotsiin.


8  Jokitien Parikan kauppa

Jokitien kauppa toimi nykyisen Siimakujan kulmauksessa 1920-luvun lopulta 1960-luvulle saakka. Omistaja ja kaupan nimi vaihtuivat; kauppa tunnettiin viime vaiheissa Parikan kauppana.  Hallan puutarhat myivät Parikan kauppaan tomaattia ja kurkkua. Kauppa oli pieni; myynti tiskin takaa. Nyt paikalla on rivitalo.


9  Jokipolku ja sen laiturit

Vanhastaan Ab Parkstad-Vanda-Puistokylä Oy:n 1900-luvun alussa myymät palstat Jokitiellä olivat ’tiloja’ ja ulottuivat Vantaanjoen rantaan saakka. Rannassa kulkeva Jokipolku rakennettiin 1960-luvulla, jotta saatiin kulku tonteille ja sittemmin kevyen liikenteen väylä joen rantaan. Kaupunki pakkolunasti Jokipolun alle jäävän osan, mutta jokeen rajoittuva rantakaista saattoi jäädä tilan omistukseen, ilman rakennusoikeutta. Osa on kaavassa nyt merkitty puistoalueeksi ja loput ovat kiinteistöjä. Monet nykyiset kiinteistöt pitävät edelleen laituria ja venepaikkaa joen rannassa. Näyttää somalta, varsinkin vastarannan kävelytien kulkijoista.

Keneltä saamme tähän kivan valokuvan?


10 Jokipolku  19  –  Susikoira Roin kuvaukset

Tällä tontilla kuvattiin suosittua TV:n nuortensarjaa. ks. Tarinoita Tapaninvainiosta  https://tapaninvainioblog.wordpress.com/2019/01/16/poliisikoira-roin-eras-kuvauspaikka/

Susikoira Roi on Jorma Kurvisen kirjoittama nuortenkirjojen sarja, josta Yleisradio on tehnyt kaksi televisiodramatisointia. Sarja kertoo Tomista, joka löytää metsästä sidotun ja poikien kivittämän koiran.

Sarjaa kuvattiin eri paikoissa 1980-luvun lopulla. Yksi kuvauspaikka oli Tapaninvainiolla Vantaanjoen rannassa Siimakujan ja Jokipolun kulmassa ollut piharakennus. Nyt paikalla on uusia rakennus. Tämä kyseinen kuva on Onkikujan ja Jokipolun kulmauksesta pohjoiseen päin. Siimakujan ja Jokipolun kulmauksessa oli Kantasten kaksikerroksinen mansardikattoinen huvila.
Susikoira Roi | Elävä arkisto

Kotikaupunkipolku1_kuva6


11  Talposen sekatavarakauppa  –   Karhusuontie 50  

Talposen kauppa toimi vuosina 1953-1970. Valikoimaan kuului maito-, liha- ja siirtomaatuotteita sekä pienessä määrin kemikalio- ja tekstiilituotteita. Kausituotteita kuten tomaatteja ja kurkkuja saatiin myytäväksi mm. Hallan puutarhasta.

Heimo Talponen kertoo:  ’Olin koulupoikana tietysti apuna vanhempieni kaupassa. Kävin mm. kaksi kertaa viikossa hankkimassa kurkkuja ja tomaatteja Hallan puutarhoista Uimarannantieltä. Sain joka kerta pienen käyrän kurkun palkkioksi puutarhurilta.

Kotikaupunkipolku1_kuva7
Heimo Talponen vuonna 1963 puotipuksuna vanhempiensa kaupassa. Hyllyssä näyttää olevan mm. riisi- ja maissimuroja ja Pommacia.

’Perheellämme oli samassa osoitteessa myös toinen yritys, Björns Oy, joka omisti kiinteistön ja kävi rautakauppaa. Tapaninvainiolle rakennettiin paljon omakotitaloja etenkin 1950-luvun loppupuolella, ja isäni Jouko Talponen välitti rakennustarvikkeita lähinaapurustoon.

Rakennus, jossa myymälä oli ja jossa asuimme, on sittemmin muutettu kokonaan asuinkäyttöön.’


12  Pieni seurakuntakoti Marjatiellä 1940-1980-luvuilla

Marjatie 6:ssa on ollut pieni seurakuntakoti. Seuraavat tiedot on poimittu Pukinmäki-kirjasta (ss. 77-78).

Pukinmäessä ei ollut kirkkoa. Varsinkin 1920- ja 1930-luvuilla runsaasti kasvanut suomenkielinen asujaimisto ei ollut tyytyväinen ruotsinkielisen Helsingin pitäjän seurakunnallisiin palveluihin alueella. Pukinmäkeen perustettu paikallinen pikkukirkkoyhdistys kokosi varoja rukoushuoneen rakentamiseksi. Sodan alla 1939 yhdistys osti talon Marjatieltä ja sai näin säästönsä turvaan pelätyltä inflaatiolta. Myyjänä oli maasta muuttava saksalainen. Kun Malmin seurakunta perustettiin vuonna 1953, pikkukirkkoyhdistys lopetti toimintansa ja talo siirtyi seurakunnalle seurakuntakodiksi, jonka toiminta päättyi vuonna 1993 seurakunnan myytyä talon.

Seurakuntakodin tiloissa kokoontui aikanaan mm. Karhusuontien tienhoitokunta ja se toimi myös bändien harjoitustilana. Rakennus on nyt yksityisessä asuinkäytössä.


14  Kallioluola  –  Karhusuontie 39

Pekka Pirttiniemi kertoo: ’Ostimme veljeni kanssa Karhusuontie 39 ja 41 tontit Komarovin sisaruksilta (Ksenia ja Antonina) vuonna 1969. Heidän vanhempansa olivat muuttaneet Venäjältä Suomeen 1900-luvun alussa ja tuoneet mukanaan ”Terijoen villan” ja pystyttäneet sen uudelleen Karhusuontien varteen korkean mäen päälle; mäkeä sanottiinkin Komarovin mäeksi.’

Kauppaan kuului Karhusuontien varressa oleva kallioluola, joka oli osa ensimmäisen maailmansodan aikaista maalinnoitusta.

Pekka Pirttiniemi kertoo edelleen: ’Keskustelin 1960-luvulla Helsingin kaupungin virkamiesten kanssa kaupungin halukkuudesta väestösuojan tekemiseen kallion sisään, koska kalliotontti oli laadultaan hyvää kiviainesta. Kaupunki oli halukas vuokraamaan valmiin väestösuojan. Kuvio oli sellainen, että saatoimme toimia niissä tiloissa, mutta vaadittaessa tilat olisi tyhjennettävä 24 tunnissa.

Aloitimme louhintatyöt Joensuusta tulleen rakennusmestari Pertti Ollilaisen urakoimana vuonna 1970. Katon paksuudeksi jäi 6 m ja sisältä halkeamat injektoitiin, samoin suurin osa seinistä. Väestösuojan vaatimat turvalaitteet ym. jäivät kuitenkin asentamatta. Käytimme luolan tiloja yrityksemme Waterpumps WP Oy (perustettu 1993) toimintaan, kuten suurteho-vesipumppujen rakentamiseen ja testaamiseen. Nykyisin tilat ovat varastokäytössä. Pumppujen valmistus jatkuu Heikinlaaksossa.’


15a  Karhusuontie – Mistä nimi tulee?

Vanhassa kartassa vuodelta 1759 esiintyy nimi ”Björnkärrsåker” suunnilleen nykyisen Pukinmäen liikuntapuiston kohdalla. Kyseinen kartta on julkaistu Kirjassa Pukinmäki – aikoja ja ihmisiä (s. 33) ja siitä se on kopioitu oheen. Kompassiruusun koillispuolella voi tarkkasilmäinen lukea nimen Björnkärrsåker.  Siitä on katu saanut nimensä.

Helsingin kadunnimet -julkaisussa (1981, 2. p) todetaan: Karhusuontie – Björnkärrsvägen, 1968, entisen vanhasta paikannimestä Björnkärr johdetun nimen mukaan. Käytössä jo ennen vuotta 1946.

Kadunnimi on siis ollut käytössä jo ennen suurta alueliitosta 1946, jolloin mm. Tapaninvainion alue siirtyi Helsingin maalaiskunnasta (Helsinge) Helsingin kaupunkiin.

Kotikaupunkipolku1_kuva8


15b Karhusuontie  – kadun leventäminen

Karhusuontietä levennettiin ja jalkakäytävät rakennettiin 1970-luvun alussa. Meillä on käytettävissä kolme Ristan pariskunnan vuoden 1970 syyskuussa ottamaa kuvaa näiltä nurkilta. Kuvien lähde on finna.fi.

Juhani Kuutio:  Työ on käynnissä Karhusuontie 34:n kohdalla. 1980-luvulla vasemmalla olevassa punaisessa talossa oli Honkavaaran suvulla kukkakauppa ’Mummon kukkatalo’ tai ’Kotiaho’. Paikalla on nyt rivitalo. Kuvassa vuodelta 1970 on käynnissä Karhusuontien jalkakäytävän rakentaminen, asvaltointi ja vanhan rakennuksen suojaaminen betonipenkereellä. Kuva on otettu Karhusuotietä pohjoiseen, Elannon kohdalta.

Kotikaupunkipolku1_kuva9
091237 Eeva Rista 1970 Karhusuontien leventäminen 


16  Karhusuontien ja Pukinmäenkaaren risteys

Samasta risteyksestä on toinenkin Eeva Ristan kuva (alla ), joka on otettu länsi-lounaaseen. Taustalla näkyy Pakilan siirtolapuutarha ja kuvan oikeassa sivussa Kaupunkilähetyksen kerhomajan rakennuksen pääty. Mäki vasemmalla kuuluu jo ’koulun mäkeen’, jonka eteen pellolle on nykyisin rakennettuna kaupungin vuokrataloja aina nykyiseen Pukinmäenkaareen saakka. Koulun mäessä oli myös tanssilava ja lato, jotka on purettu pois. Pysäkin paikalla kulkee nykyään Pukinmäenkaari.

Kotikaupunkipolku1_kuva10
091238 Eeva Rista – mies Karhusuontien Elannon kohdalla pysäkillä 1970

Kotikaupunkipolku1_kuva11
091119 Simo Rista vanha nainen istumassa bussipysäkillä Tapaninvainiossa 1970

Kolmas kuva samoilta nurkilta on Simo Ristan ottama.

Juhani Kuution arvelu: Penkillä istuva rouva odottaa mahdollisesti ”Nakkia” eli bussia numero 69.

Koko risteysalue on teiden rakentamisen myötä laajentunut paljon isommaksi aukioksi. Myös katutasoja on korotettu, mikä näkyy myös kuvasta 15b. Karhusuontie on nyt paljon aiempaa ylempänä.


17  – Karhusuontie 27 – Vanha Elanto – nyt Puksun Pizza Kebab – Nakin päättäri

Vuosina 1936–1993 Karhusuontien ja nykyisen Pukinmäenkaaren risteyksen kivitalossa oli Elanto. Rakennusta laajennettiin vuonna 1960 ja siihen rakennettiin toinen kerros.

Kotikaupunkipolku1_kuva12
Karhusuontien Elanto (ns. Pukinmäen toinen Elanto) vielä alkuperäisessä asussaan 1950-luvulla (kuva Pukinmäki-kirjasta, s. 173).

Juhani Kuutio, Mats Blomqvist: ’Bussin numero 69 eli ’Nakin’ päättäri oli tässä Elannolla, Karhusuontiellä. Nakki alkoi ajaa tänne joulukuusta 1956 alkaen. Päättärillä oli puulaituri, jolle matkustajat jätettiin ja jolta noustiin kyytiin. Lähtiessä bussi peruutti Elannon viereen ja suuntasi sitten Karhusuontielle. Nakki ajoi Pukinmäen, Oulunkylän, Metsälän ja Pasilan kautta Nordenskjöldinkadulle ja edelleen linja-autoasemalle Kamppiin.  – Nakki-nimen 69-linjan bussit saivat, koska yhden bussin keulassa luki valmistajan nimi Büssing-NAG, ja toisaalta ehkä siksi, että jotkin bussit olivat lyhyitä, ehkä kuorma-auton rungolle rakennettuja.’ (Lisätietoja: Leinomäki – Nylander – Rajasalo – Tylli. 2012. Stadin pienet bussifirmat. ISBN 978-952-5805-38-3).

Kuvassa oleva bussi on ohittamassa Elantoa ja jatkamassa Karhusuontietä kohti päättäriään, joka oli ’Varsovanlaulun aukiolla’ (ks. kohta 31). Kyse on Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n linjasta numero 8, joka 1960-luvun puolivälissä muuttui numeroksi 72 (ja jonka ’perillinen’ on linja 61 vuodesta 2018). Linjan 72 päättäri oli Uimarannantien risteyksessä, sittemmin Tapanilan torilla ja Tapanilan Erällä.

Kuvassa bussin takana oleva tumma rakennus on Honkavaarojen Kotiaho (ks. kohta 15b).

Kuvassa oikealla näkyvä amerikanrauta herätti hissaryhmän pojissa vilkkaan keskustelun: mikä auto?   Samalla 1950-luvun koulupojat (Matti Halla, Mats Blomqvist, Juhani Kuutio) hyvin muistivat viereisen metalliverstaan (ks. kohta 18) johtajalla olleen sinivalkoisen Studebaker Championin, ehkä vuosimallia 1956. Mutta kuvassa ei ole se auto. Ehkä joku lukijoista osaa tunnistaa auton?

Kotikaupunkipolku1_kuva13
Karhusuontien (27) tiili-Elanto. Tämä kuva on noin vuodelta 1973 ja siitä näkyy myös se, että Pukinmäenkaari on juuri rakenteilla.

Elannon myymälän lopetettua vuonna 1993 rakennus on ollut liiketilana (mm. Tähtimainos Oy). Nyt (2019) siinä toimii Puksun Pizza Kebab (kuva).

Kotikaupunkipolku1_kuva14
Kuva: Hannu Salovaara, joulukuu 2019

Karhusuontiellä oli myös toinen Elanto, osoitteessa Karhusuontie 88, Immolantien risteyksessä. Siitä kerrotaan toisen kävelykierroksen yhteydessä.


18 Katajamäentie 1  – Öhmanin metalliverstas, Sateko Oy, 

Katajamäentie 1:ssä oli Öhmanin metalliverstas 1925-1935. Samalle paikalle rakennettiin uusi tehdasrakennus vuonna 1936. Pukinmäki-kirjassa kerrotaan (s. 113):

Levyseppä E. Öhmanin konepaja oli paikkakunnan suurimpia yrityksiä. Nykyisen Pukinmäenkaaren ja Katajamäentien kulmauksessa sijainnut tehdas työllisti esimerkiksi vuonna 1934 kahdeksan henkeä. Tehdas jatkoi 1960-luvulla toimintaansa Öhmanin vävyn John Anderssonin johdolla Oy Satekona.

Nykyisen Sateko Finland Oy:n omistaja Jarkko Kataja puolestaan kertoo: ’Aloitin työt Sahateollisuuskoneet Oy:ssä (Sateko Oy) vuonna 1980. Valmistimme mekaanisen puunjalostusteollisuuden laitteita kuten pylväslajittelijoita, tasaamoita, dimensiolajittelijoita, paketointi- ja rimoituskoneita sekä puutavarakuivaamoita. Valmet Oy osti Sahateollisuuskoneet Oy:n joskus 70- luvun lopulla, jolloin sen nimeksi tuli Valmet sahateollisuuskoneet. Tehdas siirtyi Hyrylään ja koko yritys siirtyi Ahlströmille 1980-luvun lopulla, ja toiminta keskittyi Turun Pansioon. Samalla Sateko nimi poistui käytöstä.

Itse lähdin syksyllä 1995 Valmetista ja aloin yrittäjäksi jatkaen kuivaamoliiketoiminnassa. Kun hain yritykselleni nimeä, huomasin Sateko-nimen olevan vapaa ja varasin sen. Siihen aikaan oli tapana lisätä nimen perään tuo Suomi tai Finland ja niin nimeksi tuli Sateko Finland Oy.’

Kotikaupunkipolku1_kuva15
Öhmanin vanha verstas (1925-1935). Kuvassa ilmanvaihtojärjestelmiin kuuluvia osia. Tuntematon valokuvaaja 1928, Finna.fi. Helsingin kaupunginmuseo

Kotikaupunkipolku1_kuva16
Sateko Oy ja muuan asuintalo, Katajamäentie1. Kuvaaja: Järvelä Raija, 1966. Finna.fi

Kotikaupunkipolku1_kuva17
Kuva: Mats Blomqvist, marraskuu 2019

Katajamäentien vanhaa kiinteistöä on viime vuosina käytetty lähinnä varastona.


19 Katajapolun vanha ampumasuoja

Katajapolku 12 kohdalla on 1. maailmansodan aikaiseen maalinnoitukseen kuulunut ampumasuoja, joka suhteellisen ehjänä jäljellä, mutta suurimmaksi osaksi peittynyt puuston ym. alle. Muu osa asemasta on hävinnyt. Tontin omistaja kasvattaa nyt orkideoita tällä paikalla.

Katajapolulla asuvalla Mats Blomqvistilla on hallussaan vanha kauppakirja toukokuulta 1919 (ks. ohessa), jossa todetaan mm.:

  1. Jos joskus tulisi korvausta siitä vahingosta minkä Wenäjän sotalaitos on aiheuttanut palstoille tekemällä kaivantoja niihin sekä rikkomalla rakennuksia kalliota räjäyttäessä, niin laukeavat kaikki nämä rahat ostajan hyväksi.

Myyjä oli entinen kersantti Petter Jakovleff ja ostaja D.H. Jurvanen. Todistajina Matwej Komaroff ja J. Kajander.  Matwej Komaroff  oli edellä mainittujen  Ksenia ja Antonina Komarovin isä (ks. 14  Kallioluola  –  Karhusuontie 39).

Kotikaupunkipolku1_kuva18


20  Pormestarin vaiheita – Katajapolku 18

Varatuomari, Mikkelin pormestarinakin toiminut Martti A. Eklund (1889-1968) asui paikalla sijainneessa talossa 1920-luvulla. Hänellä oli merkittävä rooli Suomen sisällissodan aikana Etelä-Savossa käydyissä taisteluissa. Eklundin vaiheita on kuvattu Wikipediassa. – Nyt tontilla on uusi omakotitalo.


21  Pommikraateri Katajapolun ja Ahomäentien tienoilla 1944

Pentti Salminen kertoi vuoden 1997 Malmin Kuvalehdessä: ’Pommitusten hajonta oli mahtava. Tapanilaan, Puistolaan ja Pukinmäkeen tippui yksittäisiä pommeja samoin kuin muuallekin Helsingin ympärille eikä uhreilta vältytty. Malmi tunnettiin teollisuusalueena. Samoin rautatie ja lentokenttä kuuluivat varmasti tuhottaviin kohteisiin. Onneksi vihollisen suunnitelmat eivät toteutuneet. Suurin näkemäni pommikraateri oli Pukinmäen pellolla nykyisten Katajapolun ja Ahomäentien tienoilla*. Leveyttä kraaterilla oli savisella pellolla noin 15 metriä ja syvyyttä ehkä 4 metriä. Jotkut tiesivät kertoa, että 1000 kiloa räjähti. Vastaavanlaisia kuoppia ilmestyi muuallekin, mm. Velodromin pellolle.’

*Kysymys on ilmeisesti helmikuun 1944 pommituksista.

Lähde: http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/malmi/sotama02.htm#MaTaPuPu


22  Haapatien postitoimisto 00780 1981-1987(?) Haapatie 29

Tapaninvainio sai vuonna 1981 oman postinumeron 00780 ja oman postitoimiston, joka sijaitsi Lappalaisten talon itäpäädyssä Haapatiellä vuosina 1981-1987(?). Sittemmin postitoimisto palasi Pukinmäen postin yhteyteen. Rakennuksen länsipäässä on nykyisin (2019) brasilialaishenkinen jiu-jiutsu -yritys.

Ks. myös: Tapaninkylästä Tapaninvainioksi:
https://tapaninvainioblog.wordpress.com/2019/03/09/tapaninkylasta-tapaninvainioksi-1959/


23   Aallon yleinen sauna Haapatiellä – Haapatie 15

Haapatien ja Terhotien kulmassa, jossa nyt on rivitalo (Terhotie 13), oli vanhastaan julkinen sauna.  Saunan omisti pieksämäkeläissyntyinen muurari Herman Aalto (1877-1952), joka piti saunaa yhdessä vaimonsa Hiljan kanssa. Sauna toimi ainakin vuosina 1947-66, ja mahdollisesti jonkin aikaa sen jälkeenkin. Kaikissa taloissa ei ollut omaa saunaa, ja taloissa oli usein myös vuokralaisia, joten yleiselle saunalle oli tarvetta.

Aarne Laurila kuvaa Malmin kuvalehdessä (1992) Aallon saunaa seuraavasti: ’Vaatteensa kukin ripusti yleisellä puolella naulakkoon ja jalkineet pani penkin alle. Ei ollut kaappeja eikä lukkoja eikä avaimia. Ei tarvittu. Yleinen sauna oli monella tavalla yhteistä elämää. Ennen kuin Malmin työväentaloa oli rakennettu, saivat Malmin Urheilijain pojat käydä Aallon saunassa pesemässä hikensä ponnistelujen jälkeen. Aallon saunassa kävi uskollisesti Pentti Siimeskin, Tapaninkylän poika.’

http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/malmi/ylsaun02.htm

Aallon sauna toimi myös kokoustilana. Siellä pidetyssä kokouksessa perustettiin helmikuussa 1947 Malmin Seudun sosiaalidemokraattinen yhdistys. Perustamisesta on kerrottu Malmin kuvalehdessä 1997 (Meriläinen, R. 1997. Saunassa syntynyt. Malmin kuvalehti 1997: 16).

Terhotiellä oli myös mankeli, jossa käytiin mankeloimassa mm. lakanat. Kyseessä oli perinteinen kivimankeli; vaatteet kiedottiin tukin ympärille ja tukkia rullattiin kivillä täytetyn laatikon alla.

Myös Ollilantie 31:ssa Vuorisella oli vastaavanlainen mankeli, kellarissa.


24  Tapanilantien risteys Hämeentiellä – monenlaista toimintaa

Kirkonkyläntie 47:ssä, nykyisen Nesteen kylmän bensa-aseman kohdalla oli aikanaan (vv. ???? – ????) Pekka Puhakan puusepänverstas, joka teki ovia ja ikkunoita, varmaankin moneen lähistön taloon.

Sittemmin tontilla oli vuosina 1974 – 1986 Lintumäen puutarhamyymälä (jossa Malmilla kukkakauppaa pitävä Matti Lintumäki aloitti työuransa). Sen jälkeen tontilla oli 1980-luvulla Kesoil-huoltoasema, ja sitten nykyinen rakennus, jossa on R-kioski ja kahvila-ruokala ja jossa oli K-Market Tapanintori vuosina (198?-2017?).

Kotikaupunkipolku1_kuva19
K-Market Tapanintori, Kirkonkyläntie 47

K-kaupan lähdettyä rakennuksen eteläpää on ollut ajoittain tyhjillään.

Kyseinen risteys, nykyisen Vanhan Tapanilantien ja Kirkonkyläntien risteys oli 1920- ja 1930-luvuilla Helsinkiin menevien linja-autojen päätepysäkin paikka (ks. kuva). Reitti kulki Malmin läpi Viikkiin ja Vanhaankaupunkiin. Keskustasta Malmin bussi lähti Mikonkadulta. Varsinkin 1920-luvulla liikennöitsijöitä oli useita, kilpailu villiä ja autokalusto vaihtelevaa. Tästä on kerrottu Malmin Kuvalehdessä 1999 (Hagman, T. 1999. Bussilla stadiin. Malmin Kuvalehti 1999: 37-41).

Hämeentie (nykyään Kirkonkyläntie Malmilla ja Tapaninvainiossa) oli aikanaan ainoa Helsingistä pohjoiseen vievä tie. Sellaisena se oli maan vilkkaimmin liikennöity maantie.


25  Tapaninkylän Elanto  Tapanilantien risteyksessä Hämeentiellä – Kirkonkyläntie 65

Tapaninkylän Elanto oli aikanaan tunnettu maamerkki, ja sellaisena rakennus on yhä.

Oheinen kuva on 1930-luvulta. Kuvassa vasemmalla Tapaninkylän Elanto, joka on rakennettu vuonna 1920. Nykyinen osoite on Kirkonkyläntie 65.

Kotikaupunkipolku1_kuva20
Tekijä: Tuntematon, Ajankohta: 1930 -luku, tunniste N190213

Elannon takana näkyy edellä mainittu Puhakan puusepänverstas. Tien toisella puolella Elantoa vastapäätä puolestaan on Virtasen ns. mutterikioski, joka näkyy myös vuoden 1954 ilmakuvassa äärimmäisenä oikealla (ks. kuva jäljempänä).

Tumma korkea torni Elannon tällä puolen tien varressa on bensapumppu. Tapaninkylän Elanto sai lehtitiedon (HS 17.7.1926) mukaan luvan myydä bensiiniä vähittäin.

Kuvassa kiinnittyy huomio myös puhelinpylväisiin.  – Menivätkö tästä kaikki pohjoiseen vievät puhelinyhteydet? Kuka osaisi kertoa?

Elannon rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka suunnitteli mm. Elannon pääkonttorin. Rakennuksen urakoi muurari Otto Kovanen Malmilta (Elanto-lehti 5/1920, s. 36).

Monet muistavat saman rakennuksen Onnin Auton toimipisteenä, sillä Onnin Auto toimi tässä 1980-1990-luvuilla (nyt Malmin kauppatiellä). Sittemmin rakennus on muutettu kokonaan asuinkäyttöön, ja kiinteistöön kuuluu myös Vanhan Tapanilantien varrella oleva, samaan tyyliin vuonna 1982 rakennettu lisärakennus.

Marjatta Tommila kertoo: ’Äitini Hanna Sipinen (s. 1925) oli Tapaninkylän sekatavara- ja elintarvikeosaston Elannon myymälänhoitajana 1960- ja 1970-luvuilla. Kaupan lihaosasto oli pohjoispäässä ja muu elintarvike- ja sekatavarapuoli oli Malmin puoleisessa päässä. Viime vuosinaan Tapaninkylän Elanto oli ns. Pika-Elanto.

Asuimme rakennuksen yläkerrassa, jossa oli kolme asuntoa myymälän työntekijöille. Isäni toimi talonmiehenä. Yhteinen saunarakennus oli Vanhan Tapanilantien puolella, ja pihan perällä oli ulkokäymälä. Sisävessat tulivat myöhemmin 60-luvun lopulla.

MTV:n suositussa Naapurilähiö-sarjassa vuosina 1969-1976 Tapaninkylän Elanto esiintyi lähikauppana. Myyjillä oli silloinkin vielä säntillinen valkoinen työvaatetus, johon kuului valkoinen tärkätty hilkka. Sellainen on äidilläni päässään myös oheisessa valokuvassa vuodelta 1965.’

Kotikaupunkipolku1_kuva21
Tapaninkylän Elannon myymälänhoitaja Hanna Sipinen tyttärensä Paulan kanssa kiinteistön uuden saunarakennuksen edustalla.


 26  Linja-autojen päättäri Tapaninkylän Elannolla

Malmin läpi pitäjän kirkolle vievä Hämeentie (siis nykyään Kirkonkyläntie) oli kenties maan vilkkaimmin liikennöity maantie, varsinkin ennen kuin Tuusulantien alkuosa valmistui Käpylästä Helsingin pitäjän kirkolle vuonna 1933.

Nykyisen Vanhan Tapanilantien ja Kirkonkyläntien risteys oli 1920- ja 1930-luvuilla Helsinkiin menevien linja-autojen päätepysäkin paikka (ks. kuva). Reitti kulki Malmin läpi Viikkiin ja Vanhaankaupunkiin. Keskustasta Malmin bussi lähti Mikonkadulta. Varsinkin 1920-luvulla liikennöitsijöitä oli useita, kilpailu villiä ja autokalusto vaihtelevaa.

Oheinen kuva on julkaistu Malmin Kuvalehdessä 1983. Tarkkaa kuvanottohetkeä ei ole mainittu, mutta autokalustosta päätellen kuva on 1920-luvulta.

Kotikaupunkipolku1_kuva22
Lähteenä mm.: Hagman, T. 1999. Bussilla stadiin. Malmin Kuvalehti 1999: 37-41    ja Pirkkamaa S-L. 1983. Malmilaiset ookaamassa ja rinsoomassa.  Pirkkamaan artikkeli on julkaistu myös lehdessä: Se vanha Malmi. 1992. ss. 36-38.  


27  Auralan kauppa  – Kirkonkyläntietä pohjoiseen

Aarne Laurila mainitsee jutussaan ’Vanhassa Tapaninkylässä’ (Malmin Kuvalehti 2005, ss. 52-54): ’Elannon läheltä muistetaan vuosilta 1909-1936 Auralan kauppa, jonka omisti A. Lehtonen.’ Sittemmin kauppias ilmeisesti vaihtui.

Kalevi Alku haastatteli (2019) mm. Börje ja Göta Jernmarkia: ’Virtasen mutterikioskista hiukan pohjoiseen olivat Auralan talot: punaiseksi maalattu liikekiinteistö aivan tien vieressä (Hämeentie 58) ja valkoinen kaksikerroksinen asuintalo sen takana. Liikekiinteistössä oli Anderssonin sekatavarakauppa Malmin puoleisessa päässä ja Gunnar Karin Malmin Väri- ja Lasikeskus Oy toisessa päässä. – Gunnar Kari rakennutti sittemmin pienen ostoskeskuksen Karhusuontie 75:een, ns. Karinkulman, jossa 1960-luvulla toimi kymmenkunta yritystä.

Tien itäpuolella suunnilleen Auralan kohdalla oli ja on yhä vanha Jernmarkien talo. 1900-luvun alussa siinä asuivat Erik ja Alexandra Jernmark (s. Henriksson). Heillä oli neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhin pojista ryhtyi puutarhuriksi Kauniaisiin. Seuraavaksi vanhimmasta, Åkesta, tuli linja-autoilija, jolla oli noin 5-7 autoa, ja toimipaikka Jokitiellä (ks. Jokitie). Myös seuraavalla pojalla, Nilsillä oli linja-autoja, Tapanilassa. Nuorimmalla pojalla puolestaan oli kuorma-autoja. Hän toimi Notkotieltä käsin.

Jernmarkien vanha talo on edelleen suvun hallinnassa, nyt meluaidan takana lähellä nykyistä liikenneympyrää. Tapaninvainiontien rakentaminen vei 1980-luvulla suuren osan tilan maista.

Pohjoiseen jatkettaessa Kirkonkyläntie nousee hiukan.  Mäellä oli päiväkoti Immola, joka nyt on siirtynyt (2019) Immolantien puolelle. Vanhastaan mäkeä on sanottu Sepelimäeksi, mutta nimi on jäänyt pois käytöstä.

Tien toisella puolella osoitteessa Kirkonkyläntie 81 (Laukkipääntie 7) on vanha Sohlbackan talo (ks.kuva). Aikanaan siinä asuivat Karl ja Wilhelmiina Henriksson, em. Jernmarkin liikennöitsijäveljesten isovanhemmat. Henrikssonin ja Jernmarkin talot on aikanaan rakennettu samoilla piirustuksilla, mutta Sohlbackan talo on isompi. Sohlbackan talo on edelleen Jernmarkin suvun hallussa. Nyt perunapellon paikalla on 1990-luvulla rakennettu asuinrakennus.

Kotikaupunkipolku1_kuva23
Sohlbackan talo ja perunamaa 1960-luvulla, Kirkonkyläntie 81.


28   Esperi Koti Kapteenska  Rasinkuja 4   (ns. Uimarannantie 8:n tontti)

Esperi Caren 15-paikkainen mielenterveysasuntola avattiin maaliskuussa 2018. Esperi Koti Kapteenska tarjoaa ympärivuorokautista asumispalvelua mielenterveys- ja päihdekuntoutujille.

Asukkaiden käytössä on omat esteettömät huoneet kylpyhuonetiloineen sekä viihtyisät ruokailu- ja oleskelutilat. Yhteistilojen kaluste- ja sisustusratkaisut on tehty kodinomaisuutta, turvallisuutta ja asiakkaiden omatoimisuutta ajatellen. Asukkaiden käytössä on myös viihtyisä piha-alue.

Tontin historia

Aikanaan tontilla oli Helsingin puhelinyhdistyksen pylväsvarasto, mikä näkyy mm. 1950-luvun ilmakuvista.

Tapaninvainiolaiset tuntevat paikan Uimarannantie 8:n tonttina, jolla aiemmin oli vuonna 1972 rakennettu päiväkoti. Kun päiväkoti jouduttiin purkamaan 2000-luvun alussa, tontille kaavailtiin asukkaita palvelevaa monitoimitalo Kapuntaloa, jossa olisi ollut ehkä myös päiväkoti ja ala-asteen luokkia. Hanke pysähtyi kaupungin rahanpuutteeseen. Päiväkodin jälkeen tontti oli tyhjillään lähes 15 vuotta.

Tapaninvainion kaupunginosayhdistys r.y. oli pettynyt siihen, ettei Uimarannantie 8:n monitoimitalon (Kapuntalon) hanketta saatu eteenpäin. Kaupunginosayhdistys on myös kirjelmin kiinnittänyt huomiota tontin hallinnointiin ja asemakaavan muutoksiin. Mielenterveysasuntola käyttää nyt tontin eteläosan, kun taas pohjoiselle puoliskolle on suunniteltu kaksi kolmikerroksista pienkerrostaloa.  Nämä olisivat ainoat kerrostalot Tapaninvainiossa niiden kolmen talon lisäksi, jotka ovat Kirkonkyläntien varressa Takaniityntiellä.

Koillis-Helsingin Lähitieto (Pirjo Pihlajamaa) kirjoitti 7.9.2016: ’Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan asemakaavamuutoksella pyritään monipuolistamaan nykyistä omakotitalopainotteista asuntokantaa ja tarjoamaan samalla esteetöntä pienkerrostaloasumista.

Kyseiselle tontille toivottiin aiemmin asukastalotoimintaankin soveltuvaa Kapuntaloa, jossa olisi ollut ehkä myös päiväkoti ja ala-asteen luokkia.

Tontilla on ollut aikaisemmin päiväkoti, joka purettiin 2000-luvun alussa. Nykyisellään tontilla on heinikkoa ja nuorta puustoa. Sillä sijaitsee myös muuntamo, joka tulee huomioida suunnittelussa ja rakentamisessa.’

Lähde: Koillis-Helsingin Lähitieto: https://www.lahitieto.fi/2017/05/10/kerrostaloasuntoja-pientalojen-ja-asuntolan-valiin/

Meillä on käytettävissä Eeva Ristan vuonna 1970 ottama kuva Katajamäentie 1:n kohdalta pohjoiseen.  Taustalla oleva pieni mäki, jolle katu nousee, on nykyinen Rasinkuja ja taustalla oikella olevat rakennukset ns. Uimarannantie 8:n tontilla, jolla nyt on Esperi Koti Kapteenska.

Kotikaupunkipolku1_kuva24
Kuva 091240, kuvaaja Eeva Rista, syksy 1970

Alla kuva samoilta paikoilta tammikuussa 2020. Esperi Koti Kapteenska oikealla. Tapninvainiontie katkaisi Katajamäentien ja pohjoispuolelle jäänyt pätkä nimettiin Rasinkujaksi.

Kotikaupunkipolku1_kuva25
Kuva: Mats Blomqvist, tammikuu 2020


29 Hallan puutarhat Uimarannantiellä

Lähistön kauppapuutarhat

Tapanilan, Tapaninkylän ja Töyrynummen alueella oli parin sukupolven ajan 1920-1960-luvuilla useita kauppapuutarhoja. Ne oli perustettu aikanaan Ab Wanda-Parkstad-Puistokylä Oy:n myymille palstoille, ja ne palvelivat kasvavan pääkaupungin asujaimiston elintarvikehuoltoa. Puutarhurit myivät tuotteitaan kaupungin toreilla, paikallisissa kaupoissa ja tietysti myös tukkutoreilla. Puutarhoille oli olennaista halvan lannoitteen saanti, ja sitä sai ns. ’paskaplaanilta’, joka sijaitsi Tapanilassa nykyisen Hiidenkiven puiston paikkeilla. Aikanaan harjusta oli kaivettu hiekkaa rautatien rakentamiseen, mutta vuonna 1903 Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitos perusti kuopalle kaatopaikan, jolle vedettiin pistoraide, ja sitä pitkin tuotiin Helsingistä jätekuormia, hevosenlantaa ja makinalusia, jotka jollakin tapaa kai ’kompostoitiin’ tai kompostoituivat kaatopaikalla. Tätä multaa lähiseudun puutarhat ja omakotiviljelijätkin hankkivat hevos- ja autokuormittain ja saadakseen siitä ’voimaa’ kasvimailleen.

Kaatopaikkamullan seassa oli paljon muuta roskaa, lasin- ja posliininsiruja, jopa kadotettuja hopeaesineitä. Kaatopaikka suljettiin vuonna 1944. – Yhäkin rivitaloasuja saattaa omalla pihallaan taimia istuttaessaan törmätä posliinikupin siruun, ja näin saada viestin sadan vuoden takaa vaikkapa herrasväen kahvipöydästä.

Nykyisen Töyrynummen puolella kulkee idästä länteen Yrttimaantie. Ennen vuotta 1953 se oli nimeltään Puutarhatie, joka jatkui nykyisen Siltakyläntien ja liikenneympyrän kautta nykyiselle Valakkatielle ja aina Kirkonkyläntien ja Karhusuontien risteykseen saakka.

Näistä puutarhoista on Sinikka Heikkilä kirjoittanut Malmin Kuvalehdessä vuonna 1998. Palaamme niihin toisen kävelykierroksen yhteydessä. Tässä käsittelemme Uimarannantien varrella olleita Hallan puutarhoja.

Sinikka Heikkilä: Paskaplaanista se kaikki alkoi Kauppapuutarhoja Malmilla ja naapureissa. Malmin Kuvalehti 1998, ss. 6-9.

Artikkeli löytyy myös seuraavasta linkistä, jossa on myös käsitelty tarkemmin muutamia puutarhoja.
http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/malmi/PUUTAR01.HTM

Hallan puutarhat:  Uimarannantie 14 – 16 ja Hallatie 1.

Matti Halla kertoo: Alun perin Pornaisista kotoisin olevat Eevert ja Elina Hallan perheineen muuttivat Korsosta Tapaninkylään vuonna 1925. Heidän kolmesta pojastaan Kauno Halla perusti puutarhan Uimarannantien eteläpuolelle loivasti etelään viettävään rinteeseen (Uimarannantie 14 – 16). Hän viljeli aluksi vihanneksia, kurkkua ja tomaattia, myöhemmin ainoastaan kukkia, ruusuja.

Eevert ja Elinan Hallan pojat Urho ja Pentti Halla puolestaan perustivat puutarhan Uimarannantien pohjoispuolelle, nykyisen Hallatie 1 kohdalle. Nykyisin tontilla on Stefanoskoti.  Tässä puutarhassa viljeltiin etenkin kurkkua, myöhemmin myös kukkia.

Molempien puutarhojen tuotteita toimitettiin myytäväksi Helsingin kauppatorille ja myöhemmin myös tukkutorille ja niitä myytiin myös lähistön pienissä ruokakaupoissa, kuten Talposen kaupassa Karhusuontiellä ja Parikan kaupassa Jokitiellä.

Viljely oli osittain avolava-, osittain lasinalaisviljelyä. Hallan puutarhoissa pääosa tuotannosta oli kasvihuoneissa. Kasvihuoneet näkyvät selvästi vuonna 1954 otetusta ilmakuvasta (kuva). Kauno Hallan tomaatti- ja kurkkukasvihuoneet Uimarannantien eteläpuolella olivat 53 m pitkiä (kuva).

Kotikaupunkipolku1_kuva26
Kuva: Ilmakuva vuodelta 1954. Keskellä Hallan puutarhat Uimarannantiellä. Kuvan omistaa Matti Halla. Samaa aluetta esittävässä erillisessä kuvassa on merkitty alueen rakennuksia.

Kotikaupunkipolku1_kuva27
Kuva: Kauno Hallan tomaattikasvihuone 1960-luvulla, pituus 53 m, Uimarannantie 14-16. Kuvan omistaa Matti Halla.

Kotikaupunkipolku1_kuva28
Kuva: Kauno Hallan toinen (idänpuoleinen) kasvihuone 1960-luvulla, pituus 53 m, Uimarannantie 14-16. Nyt on jo siirrytty ruusun viljelyyn. Kuvan omistaa Matti Halla.

Viljelykausi alkoi helmi-maaliskuussa; kasvihuoneita alettiin lämmittää pari viikkoa aiemmin. Kasvihuoneet lämmitettiin vesikiertoisella keskuslämmityksellä ensin koksilla ja myöhemmin öljyllä. Taimet istutettiin multapeteihin, joiden multa vaihdettiin joka kasvukaudeksi. Kurkkupetien pohja lämpeni myös kompostiperiaatteella, kun mullan alla oleva jätepaperi-olkikerros muhi lämpöä. Avolavaviljelyssä voitiin käyttää myös Tapanilan p-laanin multaa.

Kasteluvettä tuotiin aluksi kuorma-autolla Vanhankaupungin vesilaitoksen hanasta, sittemmin Malmin Esson luona olleesta hanasta.

Toiminta loppui 1960-luvulla, kun tomaatin ja kurkun tuonti vapautui, eikä kotimainen tuotanto kannattanut. Toisaalta tonttimaan arvon kasvaessa, monet puutarhat siirsivät toimintaansa muualle.

Kotikaupunkipolku1_kuva29
Elina Halla (vasemmalla), Elsa Lehtoranta ja Aino Ontero Hallan puutarhassa.​
​Kuvan omistaa Hilkka Vuorio. Kuvan lähde: Malmin Kuvalehti 1998.

Alla on sama ilmakuva kuin edellä, siis vuodelta 1954 tai 1955. Matti Halla on tähän versioon numeroinut kohteita, joiden selitykset ohessa.

Jos tunnistat rakennuksia ja sinulla on niistä lisätietoja, mielellään kuulisimme ja lisäisimme ’kylän’ historiaan.

Kotikaupunkipolku1_kuva30


Kaupat: 

A                   Parikan kauppa (Jokitien kauppa), (ks. kävelykierroksen kohta 8)
B                    Talposen kauppa, Karhusuontie 50, (ks. kävelykierroksen kohta 11)
C                    Tapaninkylän Elanto, Kirkonkyläntie 65, (ks. kävelykierroksen kohta 25)
D                   Auralan kauppa (ks. kävelykierroksen kohta 27)
E                    Malmin Väri- ja Lasikeskus Oy – Gunnar Karin liike (ks. kävelykierroksen kohta 27)
F                         Virtasen kioski, (ks. kävelykierroksen kohta 25)
G                         Elanto, Karhusuontien 27,  (ks. kävelykierroksen kohta 17)
H                         Elanto, Karhusuontie 88
I                          ? kauppa, Niemitie, Kirkonkyläntie
J                          Jääskeläisen kauppa
K                         Majalahden kauppa (ei kuvassa, Vanha Tapanilantie  ??)
L                         Kauppa  ??  Kirkonkyläntie,  Yrttimaantien (Valakkatien) risteys

Yrityksiä:

  • Agrumi Oy, Jokitie 18, (ks. kävelykierroksen kohta 3)
  • Liikenne Oy:n talli
  • Jernmarkin talli (ks. kävelykierroksen kohta 7)
  • Etelä-Suomen Turkistehdas Oy, Jokitie 15, (ks. kävelykierroksen kohta 6)
  • Metalliverstas (Komarov)
  • Kampaamo Raili, vuoteen 2018, sitten Elysa 2018- , Karhusuontie 75
  • Piano1 Ravintola & Bar Vainio – Akin Sähkö 2019-  , Karhusuontie 75
  • Koskisen talli (Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy/ Liikenne Oy), Vanha Tapaninkyläntie
  • Helsingin Puhelinyhdistyksen tolppavarasto – Uimarannantie 8:n tontti, nyt tontin eteläpäässä Esperi Koti Kapteenska (ks. kävelykierroksen kohta 29)

Muut:

  • Tapaninkylän kartanon kaivo
  • Tapaninkylän kartano Kapteenskanmäellä, ks. Kapunmäen historiaa
  • Pommisuoja, hävinnyt rakentamisen alle 1980-luvulla?
  • Pehtiksen kellari ja juoksuhautoja, hävinnyt rakentamisen alle n. v. 2008
  • Hallan puutarha (Kauno ja Meeri Halla), (ks. kävelykierroksen kohta 29)
  • Hallan puutarha (Urho ja Pentti Halla), (ks. kävelykierroksen kohta 29)
  • Karkkitehtaan kivijalka Kapteenskanmäellä
  • Kaivo – Karhusuontien ja Pohjanpellontien risteys (Kapteenskanmäen asukkaiden vedenhakupaikka)
  • Maaseutuliikenne Oy:n bussi 72:n päättäri (ks. kävelykierroksen kohta 31)
  • ’Varsovan laulun’ myyntipiste (ks. kävelykierroksen kohta 31)
  • Haapatien postitoimisto 00780 (1981-1987?) Lappalaisten talossa (ks. Tapaninkylästä Tapaninvainioksi 1959)

Asukkaita kylällä:

  • Eevert ja Elina Halla – heillä oli pari lehmää; (talon läheltä löytyi 1977 sodanaikainen räjähtämätön ammus)
  • Ruusuvuoren talo
  • Heikkisen talo
  • Helge Heinosen kotitalo
  • Peleniuksen talo
  • Jokisen talo
  • Lappalaisen talo
  • Virran talo
  • Walleniuksen talo – Walleniuksen mummulla oli pari lehmää; häneltä monet lähistön asukkaan hakivat maitonsa, kertoo mm. Kapteenskanmäellä asunut Lauri Muhonen
  • Anderssonin talo
  • Wickströmin talo
  • Lindholmin talo
  • Onteron talo
  • Sundstenin talo
  • Rimpin talo
  • Hiltusen talo
  • Karolan talo
  • Wallinin talo
  • Saarikiven talo
  • Yhteinen savenottopaikka
  • Sepelimäki – paikalla oli kaiketi tehty mursketta
  • Vanhat talon perustukset – kalliossa vanhoja teräskiinnikkeitä – liittyisikö linnoitteisiin?

30   Stefanos-koti   – Hallatie 2

Uimarannantien varressa osoitteessa Hallatie 2 on Helsingin ortodoksisen seurakunnan omistama Stefanos-koti, jossa on noin 60 asuinpaikkaa.  Hallan puutarha sijaitsi tällä tontilla 1920 luvulta 1960-luvulle asti.

 

31   Karhusuontien ja Uimarannantien risteys

Karhusuontie sujahtaa Kapteenskanmäen ja Pehtiksen välistä ja kääntyy koilliseen kohti Kirkonkyläntietä. Uimarannantie vie joelle, Tapaninvainion uimarannalle ja vanhalle joenylityspaikallle, jossa 1800-luvun lopulla on ollut lossi, ja nyt silta.

Kotikaupunkipolku1_kuva31
Karhusuontien ja Uimarannantien risteys syyskuussa 2018. Taustalla Kapteenskanmäki. Kuva: Hannu Salovaara.

Tapaninvainion hissaryhmä kutsuu risteystä ’Varsovanlaulun risteykseksi’, koska aikanaan kuulemma eräästä lähistön talosta (nro 19) Rasintiellä sai 1950-luvulla ’Varsovan laulua’. Ehkäpä siksi jotkin nykyajan navigaattoritkin risteykseen tultaessa vähän sekoilevat.

Aiemmin (vv. 19??- ???)   tässä risteyksessä oli bussin 8 (Helsinki – Maaseutu – Liikenne Oy) ja sitten HKL:n bussilinjan 72 päätepysäkki. Kaupungissa päättäri oli Mikonkadulla ja sitten Rautatientorilla, aivan rautatieaseman sisäänkäynnin vieressä.

Oheinen   Simo Ristan vuonna 1970 ottama kuva saattaa olla tästä tai seuraavalta pysäkiltä, joka jäi 1980-luvulla Tapaninvainiontien alle. Pysäkillä on Johannes Karola, jonka talo oli talo Siimakujan eteläpuolella. Karola-nimisiä asui myös toisessa talossa (nro 37 Matti Hallan listassa) lähellä päättäriä risteystä Uimarannantien varressa.

Kotikaupunkipolku1_kuva32

Nyt ylhäällä mäessä on rivitalokiinteistö. Sitä rakennettaessa 1980-luvulla peitettiin vanha ensimmäisen maailmasodan aikainen väestönsuoja (nro 12). Vastaavasti peittyivät lähistön asukkaiden yhteisessäkin käytössä ollut kellari ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset juoksuhaudat, kun Karhusuontien puoleiset talot rakennettiin vuonna 2008.(?)


Ensimmäinen kierros umpeutuu, kun tullaan Jokitien risteykseen.  
Hissaryhmä kiittää kierroksen ’suorittaneita’.
Kiitokset monille aineiston luovuttajille ja ’kertojille’.

Tekstin ja aineiston muokkaus: Hannu Salovaara.
Työryhmä: Kalevi Alku, Mats Blomqvist, Paavo Feirikki, Matti Halla, Juhani Kuutio, Hannu Salovaara

3 thoughts on “Kotikaupunkipolku 1

  1. Päivitysilmoitus: Tapaninvainion ensimmäinen kotikaupunkipolku valmiina - Tapaninvainio

  2. Kohta 7
    Ei ole Jokitie 22 vaan Jokitie 20.
    Asuin -60 ja -70 luvuilla Jokitiellä, osoitteemme oli ensin 50 ja myöhemmin 22. Asuin siis Jermarkin ja Turkistehtaan välisellä tontilla.
    Tontti ulottui rantaan asti jossa meillä oli laituri. Silloin Jokipolku ei vielä halkonut tonttia.
    Meta Backman
    metabackman@hotmail.com

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s